Muisto eläintenhoitajan opinnoista
Kaikki energiani on viimeisen viikon ajan mennyt kouluun ja pieneläinharjoitteluun. Olen harjoittelussa koululla, jossa käyn monta eläintä läpi - eli matelijapuoli, kani- ja jyrsijäpuoli, ja muiden kotieläinten puoli. Matelija- ja lintupuolella, jossa tämän viikon olen ollut, on erilaisten kilpikonnien ja käärmeiden lisäksi leopardigekko, berberinskinkki, sinikieliskinkki, parta-agama, tunnelisammakko, akaattikotiloita, sauvasirkkoja ja kaksi kynsisammakkoa, tulilisko sekä koulun akvaarioiden puolelta pieneläintalolle siirtyi myös sinirapu - enkä kyllä ikinä ole nähnyt mitään sen kaltaista! Ihan tavattoman söpö! Sekä muutama tetra, ja lintuja on laidasta laitaan - tunnistin ainakin kyyhkyn ja undulaatit. Tosiaan tämä viikko on mennyt matelijoiden sekä lintujen kanssa pyöriessä. Kokemukseni matelijoista oli täysi nolla ennen tätä, paitsi kilpikonnien suhteen, kun perheelläni oli joskus kilpikonna, ja kerran pidin pientä käärmettä sylissä. Mutta tiesin näistä kaiken, sen mitä siinä vaiheessa tiesin, vain teoriapohjalta. Ensimmäinen päivä jännitti kovasti mutta samalla se oli hyvällä tavalla aivan todella jännää! Olen ollut ihan täpinöissäni koko viikon ja toivon, että saisin tässä neljän viikon aikana olla vielä ainakin yhden päivän siellä. Yllätyin siitä, ettei parta-agaman kehon 'piikit' olekaan yhtään teräviä, ja miten mukava eläin se onkaan, myös sylissä ollessa! Voisin heti ottaa sellaisen kotiini! Yllätyin myös siitä, miltä leopardigekon iho tuntuu (silkkiselle ja sellaiselle, että sitä haluaa koskettaa todella varoen ettei koko gekko mene rikki), ja miten pelottava tunnelisammakko voikaan olla, kun se vain möllöttää puoliksi turpeensa alla eikä liiku, mutta availee silmiään ja katsoo minua tyylillä MITÄ sä aiot tehdä? ÄLÄ koske. Osaan olla SALAMANNOPEA ja syödä kätesi ENNEN kuin ehdit edes huomata. En päässyt koskemaan häneen ja ehkä ihan hyvä niin, sillä hän on ollut koko viikon samassa kohdassa terraarionsa takanurkassa ja voin kuvitella, ettei hän mielellään siirry siitä. Ymmärsin että hänelle on lajinomaista nököttää turpeiden seassa piilossa ja tulla vain tarpeen mukaan esiin. Hän oli ilmeisesti jollain paastollakin.
Työ on ollut todella omatoimista - olen lähinnä aamulla saanut avaimet ja kävellyt matelijatalolle, laitellut valoja päälle, tehnyt aamusumutuksia, vaihtanut vedet kaikille ja tarkistellut lämpötiloja. Sitten antanut salaatit niille, ketkä sitä syövät päivittäin aamulla - eli maakilpikonnille ja parta-agamalle sekä kotiloille, ja salaatinlehti sauvasirkoille. Aamut on parhaimpia, erityisesti nyt kun on jo hämärämpää - tänä aamuna kävelin kauheassa kaatosateessa sisään, laittelin rauhassa huone kerrallaan valoja, pesin kädet ja kiertelin katsomassa että kaikki on hyvin. Siinä on oma tunnelmansa.
Joka päivälle on oma tehtävälista kilpikonnahuoneen ovessa, jonka mukaan edetään, vaikka aamun rutiinit ovatkin aina pitkälti samat. Ruokintapäivät ovat tiettyinä viikonpäivinä, siivoukset vaihtelevat eläinten välillä ja viikkoon yleisten hoitotoimien lisäksi kuuluu myös terveystarkastusten tekeminen. Mun mielestä tärkein asia joka päivä jokaisen eläimen hyvinvoinnin varmistamisen lisäksi on ollut antaa jokaiselle hiukkasen huomiota sen mukaan, miten seurallinen eläin on - esimerkiksi parta-agama joka seuraa tarkasti lasinsa takana mitä tapahtuu, sekä ehdottomasti maakilpikonnat jotka odottavat joka päivä pääsevänsä kävelemään samaa ympyrää uudelleen ja uudelleen (isompi afrikan kannuskilpikonna edellä ja pienempi nelivarvaskilpikonna uskollisesti perässä). Lisäksi tämä pienempi on äärettömän sosiaalinen ja jos isompi ei ole hänen kanssaan lenkkeilemässä, hän pyörii jaloissa. Salaattia hän tulee odottamaan heti aamulla ja syökin sitä sitten rauhassa ja antaumuksella.
Käärmeet oli jännimpiä. Enkä ihan kauheasti niihin päässyt tutustumaankaan viikon aikana, mutta toivon että ehdin ainakin joskus vielä käymään niiden luona. Ensi viikosta en vielä tiedä mitä teen, mutta ehkä se on vähintään yhtä kiva. Mitenköhän saan seisoessa kipeytyneen iskiaksen kuntoon pian?